Etusivu
Kirjoituskilpailu 2009
- Arvostelulautakunta
- Kilpailuohjeet
- Palkinnot
- Tehtävät

Kilpailun tulokset 2008
- 2008 voittajat

Kirjoituspankki
Linkit
Mikko Pohtola
Vuoden Journalistipalkinto

Kunniamaininta

Hyvät nuoret ikätoverit (puhe)

Psykologiassa identiteetti tarkoittaa yksilön käsitystä itsestään. Kansallinen identiteetti tarkoittaisi siis jotain sellaista, mitä yksilö on omaksunut itseensä omasta kansallisuudestaan. Mitä suomalainen identiteetti sitten merkitsee nykypäivän suomalaiselle nuorelle?

Suomalaisista luonteenpiirteistä puhuttaessa nousee usein esille sisu. Sisu on paljonpuhuttu klisee, mystinen mielen voimavara, jolla suomalaiset kestävät kituuttaa läpi kylmän talviajan sekoamatta. Sisulla voitetaan hiihto-, jääkiekko- ja curlingmestaruudet, muutetaan suot pelloiksi ja kestetään talvisodat. Suomalaisen sisun inkarnaatio on Väinö Linnan kynäilemä Jussi Koskela, joka rakentaa maatilansa keskelle ei-mitään pelkkä kuokka työkalunaan. Mielestäni ruotsalaiset osuvat kuitenkin naulan kantaan sanoessaan sisusta, että se on ”bara en pastill”. Sisu on jäänne ajalta, jolloin täytyi keksiä itsetuntoa kohottavia asioita, mutta mitään oikeassa maailmassa todettavia perusteita sille ei ole. Kun Ruotsi nousee kolmen maalin tappioasemasta voittoon jääkiekko-ottelun viimeisessä erässä, tekisi mieli itkeä. Siinä menee sisu kaulaan.

Toinen suomalaisten itseensä liittämä piirre on rehellisyys. Usein saa kuulla, kuinka Suomi oli ainoa maa, joka maksoi toisesta maailmansodasta rapsahtaneet sotakorvaukset. Luonnollisesti tästä kuuluukin olla ylpeä. Omien empiiristen kokemuksieni perusteella voin kuitenkin sanoa, että suomalaisilta onnistuu myös epärehellisyys. Tästä esimerkkinä voisi mainita vaikka surullisen kuuluisan Wincapitan pyramidihuijauksen.

Suomen ympärille ollaan rakentamassa nyt niin kutsuttua brändiä. Yksi tämän projektin avainsanoista on innovatiivisuus. Kuuluisia suomalaisia innovaatioita ovat muun muassa Nokia, Nokia ja Nokia. Eipä siis ihme, että yksi Suomi-brändin imagonikkareista on Jorma Ollila. Yritysten ja keksintöjen lisäksi lukisin innovaatioksi myös suomalaisen musiikin – erittäin vahvan vientituotteen. Vaatii mielestäni melkoista oivallusta keksiä, että klassisella sellolla voi soittaa metallia.

Innovatiivisuuden lisäksi suomalaiset tuntuvat olevan melko hulluja. Hulluus ilmenee suomalaisissa monin eri tavoin. Ainoastaan Suomessa voi tulla kuuluisaksi, jos juo televisiossa kolme lasia Coca-Colaa ja toteaa sen sitten olevan ”hapokasta”. Vain Suomen pääministeri pystyy pokerinaama pettämättä tarjoamaan omenamehua ulkomaalaisille päivällisvierailleen. Vain suomalainen kehtaa kirjoittaa amerikkalaiselle talk show -isännälle, joka on pilkannut Suomea, ja kertoa tälle myös inhoavansa maataan. Hulluudella on toki negatiivisiakin puolia, kuten se, että autojen lasinpesunesteisiin täytyy lisätä pahanmakuisia aineita, etteivät suomalaiset joisi niitä.

Monet tuntuvat pelkäävän kansallisen identiteetin puolesta. Globalisaatio lähentää ihmisiä ja hämärryttää kulttuurirajoja. Joidenkin ihmisten kauhukuvissa lopulta koko maailma on sulautunut yhdeksi harmaaksi massaksi ilman minkäänlaista vaihtelua. Näin tuskin tapahtuu, sillä maailman pienentyessä ja muuttuessa vapaammaksi paikaksi ihmiset haluavat kuitenkin säilyttää minuutensa. Useimmat ihmiset kokevat kansallisuutensa ja kulttuurinsa olevan osa heitä. Voin melko varmasti sanoa, että suomalaiselle suomalaisuuden menettäminen on kuin menettäisi osan itseään.

Rehellisyyden ja sisun voitte unohtaa, olen kiero kuin poliitikko ja luovutan helposti, mutta sen sijaan miellän itseni mielelläni hulluksi ja innovatiiviseksi. Jonkun turhanpäiväisen iskelmälaulajan sanoin: ”Olen suomalainen.”

Kiitos ajastanne.

Otto Rantanen
Nakkilan lukio

Takaisin 2008 voittajat -sivulle