Etusivu
Kirjoituskilpailu 2014
- Arvostelulautakunta
- Kilpailuohjeet
- Palkinnot
- Tehtävät

Kilpailun tulokset 2013
- 2013 voittajat

Kirjoituspankki
Linkit
Mikko Pohtola
Vuoden Journalistipalkinto

2. Palkinto

              Onko shakilla tulevaisuutta?                  

Reykjavik. 1972. Yleisö odottaa hiljaisen jännityksen vallassa vuosisadan ottelun alkamista. Neuvostoliittolainen kävelee levottomana edestakaisin. Viimein hän saa merkin, siirtää puista nappulaa, lyö kelloa ja tarttuu kynäänsä. Kuluu tunti. Yleisön joukosta voi aistia pettymyksen. Lopulta paikalle saapuu nuori amerikkalainen. Hän kättelee vastustajaansa, istuu alas ja tekee siirron. Vuosisadan tapahtuma, Bobby Fischer vastaan Boris Spassky ottelemassa shakin maailmanmestaruudesta - itä vastaan länsi, hyvä vastaan paha- on alkanut.        

Shakki on kaikille tuttu peli. 64 ruutua, 32 nappulaa ja tarkoituksena tehdä shakkimatti vastustajan kuninkaasta. Shakissa on kuitenkin paljon mitä useimmat eivät tiedä. Entinen shakin maailmanmestari Anatoly Karpov summasi ytimekkäästi shakin olemuksen sanoessaan, että shakki on samaan aikaan sekä tiedettä, taidetta että urheilua. Useimmille suomalaisille shakki on kuitenkin vain pelkkä lautapeli - hieman samaan tapaan kuin Afrikan tähti. Muualla maailmassa, suomalaisen kirves & kalja -kulttuurin ulottumattomissa, shakki on kuitenkin saanut ansaitsemansa arvostuksen ja aseman: tämä viisi vuosituhatta sitten syntynyt peli on noussut harkitsevan ja lahjakkaan ajattelijan - sivistyneen ihmisen - vertauskuvaksi.   

Historian saatossa miltei jokainen sivistynyt aristokraatti on omistanut shakkilaudan. Kylmän sodan aikana shakkilauta oli ideologioiden taistelutanner: mahdollisuus osoittaa oman kansan ja systeemin älyllistä paremmuutta. Tietokoneiden tekoälyjen tullessa ne saivat ensimmäisen tulikasteensa shakkipelissä ihmistä vastaan. Shakin ansioluettelo on pitkä ja maineikas.

Mutta tämä kaikki on historiaa, jo kertaalleen elettyä. Jäljellä on vain tulevaisuus.

Jos vuonna -72 olisi kysytty Bobby Fischerin tai Boris Spasskyn mielipidettä tietokoneiden tekoälyistä, tuskin kumpikaan olisi uskonut tietokoneiden jonain päivänä ottavan voiton ihmisrodusta. Kuitenkin vain yhden pelaajasukupolven verran myöhemmin, vuonna 1999, IBM:n Deeper Blue -tietokone kukisti hallitsevan shakin maailmanmestarin Garry Kasparovin. Näin ihminen oli hävinnyt luomukselleen. Shakkimaailman valtasivat Terminaattorin ja Matrixin kaltaiset uhkakuvat, kun luultiin, että ihmisshakki kuolisi turhana sukupuuttoon.

Tekoälyt ovat asettaneet omat haasteensa shakille. Yli-inhimilliset tietokoneet ovat tehneet huijaamisesta mahdollista, mikä on vaatinut tiettyjä käytännön muutoksia turnauspeleissä. Ajatus voittamattomista tietokoneista saattaa myös latistaa vähiten vannoutuneiden peli-intoa. Ihmisshakki ei ole kuitenkaan hävinnyt – päinvastoin, tietokoneesta on muotoutunut työkalu, jonka analyysiominaisuudet ainoastaan täydentävät shakinpelaajaa. Vuonna 2014 voidaankin todeta, että shakkimaailma on sopeutunut selviytyjän elkein tietotekniikankin aikakauteen. Tietotekniikka on myös rikastuttanut shakkia valtavasti tuomalla virtuaalisen maailmanmestarin jokaisen tietokoneen omistavan shakki-intoilijan kotiin.

Shakkia pelaavien tietokoneiden sijaan pitäisikin pikemmin olla huolissaan tietotekniikan aiheuttamista yhteiskunnallisista muutoksista ja niiden tuomista epäsuorista vaikutuksista. Internet on tehnyt maailmastamme nopean. Tieto liikkuu nopeuksilla, jotka saavat pienen hengähdystauon näyttämään suoranaiselta taantumalta. Nykyään MM-kisatkin täytyy pelata jok'ikinen vuosi. Eivätkä ne saa kestää kolmea viikkoa pidempään. Tasan kolme vuosikymmentä sitten pelattu ottelu Anatoly Karpovin ja Garry Kasparovin välillä kesti liki viisi kuukautta - ratkeamatta. Ottelusarja jouduttiin keskeyttämään ja jatkamaan seuraavana vuonna. Vastaava ei tulisi kuuloonkaan tänä päivänä. Onko tietotekninen vallankumous vienyt meiltä kyvyn pysähtyä hetkeksi ja rauhoittua?

Shakki vaatii kärsivällisyyttä. Asiaa, jota nykyinen yhteiskuntamme ei tarjoa. Sen sijaan, että lapsille opetettaisiin kärsivällisyyttä, tämä tarpeen ja tarjonnan välinen tyhjiö on korvattu videopeleillä; asioilla, jotka opettavat tätä hyvettä ainoastaan pelipalvelinten kaatuessa. Tämä esimerkki kuvaa hyvin nykyistä maailmaamme, jossa shakille tyypillistä rauhallisuutta ja malttia ei arvosteta. Sen sijaan, että kouluissa kasvatettaisiin rauhoittumaan ja keskittymään syvällisesti yhteen tärkeään asiaan, on toimintamalliksi muodostunut hillitön ja jatkuva tekemisen tahti, jossa jokaiselle asialle annetaan korkeintaan pintasilaus. Kuinka moni meistä esimerkiksi lukee päivittäin vähintään yhden kokonaisen uutisartikkelin alusta loppuun? Vai tuleeko selailtua vain otsikot läpi? Populaarikulttuurin tuotteina videopelit myös vievät harjoittajia kaikilta perinteisiltä liikunta- ja harrastusmuodoilta, näin ahmien sisuksiinsa suuren joukon potentiaalisia shakkineroja.

Kuitenkin jopa huonollakin siirrolla on hyviä ominaisuuksia. Internet ja sen aikaansaama tiedon vapautuminen on murtanut neuvostoliittolais-venäläisen hegemonian ja tuonut kaiken tunnetun shakkitietämyksen tavallisen shakkiharrastelijan ulottuville. Internet on myös tarjonnut syrjäseuduilla asuville shakin ystäville keinon olla yhteydessä toisiin samanmielisiin esimerkiksi nettipelaamisen kautta. Netin ja kännyköiden kautta shakki onkin rantautunut myös mökin ulkohuussiin!

Maailma muuttuu: kehitysmaat vaurastuvat, ja länsimainen sivistys levittää lonkeroitaan niiden päälle Internetin, teknologian ja median kautta. Päivä päivältä kehitysmaiden ihmisillä on enemmän varaa ja mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon. Monet Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maat elävät sellaista kehityksen murrosvaihetta, jossa ihmisillä on tarvetta edulliseen tekemiseen ja harrastuksiin. Juuri tällaisessa tilanteessa liki-ilmainen shakkipeli herättää monen mielenkiinnon. Itse asiassa shakki onkin maailmanlaajuisesti tarkasteltuna juuri nyt pelatumpaa kuin koskaan. Tämä mertentakainen kasvu shakin suosiossa on näkynyt aina Euroopankin rannoilla, kun Intian Viswanathan Anand valloitti shakin maailmanmestaruuden vuonna 2007, pitäen sitä aina viime vuoteen asti.

Shakkipeli on mielten taistelutanner. Se syntyi muinaisessa Persiassa kuvaamaan todellisen elämän taistelukenttien tuhoja. Shakkilauta oli apuväline, työkalu, jonka avulla voitiin kehittää suunnitelmia vihollisen murskaamiseksi. Vuosien saatossa kamppailu on siirtynyt pysyvästi taistelukentiltä shakkilaudalle, ja sitä kautta ihmisten mieliin. Shakki kuvaa ideoita, suunnitelmia ja mahdollisuuksia, joilla saavuttaa yliote vastustajasta. Se kertoo kahden mielen yhteenotosta kielellä, jonka sanavarasto koostuu siirroista ja sommitelmista, kombinaatioista ja strategioista.

Psykologisesti: shakki on julma peli. Kuusikymmentäneljä- ruutuinen lauta kahdella armeijalla varustettuna, käytössä vain mustan ja valkean värit, muodostaa ikuisesti jatkuvan matemaattisen labyrintin, jossa mahdollisuuksien lukumäärä on suurempi kuin maailmankaikkeuden atomien. Tässä sokkelossa ihmisjärjen täytyy vaeltaa voittoa etsien. Eikä tarjolla ole joukkuekavereita joihin tukeutua, ei tuomareita joita syyttää, ei onnenkantamoisia joihin takertua. Vain paljas lauta nappuloineen, pelaaja ja hänen vastustajansa. Niin kuin kaikessa kamppailussa voittaja on se, joka hallitsee itsensä, ei päästä vastustajaa päänsä sisään ja pysyy rauhallisena laudalla odottavan kriisin edessä. Verrattuna kaikkeen muuhun kilpailuun shakin hienous piilee kuitenkin siinä, että pelaajat poistuvat laudan äärestä samanlaisena kuin tulivatkin: fyysisesti täysin vahingoittumattomina. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi nyrkkeilystä. Näin ollen on jo kauan sitten huomattu shakin arvo kasvatusvälineenä, ja shakkia onkin hyödynnetty kouluopetuksessa esimerkiksi entisissä Neuvostoliiton maissa ja tämän päivän Kalmukiassa.

Shakki vaatii, psykologisin termein ilmaistuna, jalostuneita tiedonkäsittelyprosesseja. Analysointikyky, logiikka ja systemaattinen pohtiminen ovat kaikille shakinpelaajille tuttuja asioita. Shakkipelin anti maailmalle perustuukin juuri näihin tekijöihin: shakissa kehittyy harkitsevia ajattelijoita. Erityisesti mainitsemisen arvoista on kärsivällisyys.

Muistan eräästä omasta pelistäni kriittisen tilanteen, jossa minun oli tehtävä ratkaiseva päätös. Kelloni tikitti ja vastustajani - itseäni huomattavasti vahvempi pelaaja - istui vastapäätä hyvin närkästyneen näköisenä, yrittäen jouduttaa päätöksentekoani.  Olin jo ojentanut käteni, valmiina pelaamaan siirtoni... kun yhtäkkiä käteni pysähtyi puolimatkaan. Hitaasti vedin käteni takaisin, laskin sen syliini, liu’utin varovasti reittäni pitkin, polviani hipoen aina tuolinpintaan asti, jättäen kämmeneni kovan alustan ja reiteni väliin puristuksiin. Siinä minä istuin, 17 minuuttia, aina kunnes oikea käteni oli jo turta, miettimässä yhtä ainokaista siirtoa. Ja kaikki oli sen arvoista. Lopulta löysin oikean siirron, ja pitkän puserruksen päätteeksi sain lopputulokseksi tasapelin paljon vahvemmasta vastustajasta; saavutuksen, joka oli pelin alkaessa tuntunut vain kaukaiselta haaveelta.

Vuosituhansia sivistynyt ihminen on tarvinnut symbolisen vertauskuvan itselleen, ja vuosituhansia shakki on täyttänyt tämän tehtävän. Vasta ihan viime vuosina tietotekniikka on kyennyt tarjoamaan vertauskuvallisen vaihtoehdon. Näin shakkipeli on lopultakin saanut tietokoneista veroisensa kilpailijan. Tästä herää kysymys: tekeekö shakki kuolemaa? Vastaus on yksinkertainen: ei. Shakkipeli syntyi muinaisessa Persiassa yhdessä nykysivilisaation kanssa. Monet muut ajatukset ja keksinnöt ovat tulleet ja menneet, mutta shakkipeli on selvinnyt. Shakin ja sivistyneen ihmisen elämänlangat ovat yksinkertaisesti kietoutuneet yhteen.

Meidän maailmamme seisoo myrskyn keskellä – muutoksen myrskyn. Tässä myrskyssä shakkikin joutuu sopeutumaan, muuttumaan. Jonain päivänä shakkipelikin on saattanut muuttua ulkoisesti täysin koneelliseksi. Mutta, suurta Yasser Seirawania mukaillakseni, shakki ei ole puisia nappuloita tai käsin kosketeltavia lautoja, vaan ideoita, ajatuksia. Eivätkä nämä ajatukset kuole. Yhä edelleen näemme televisio-sarjojen ja elokuvien sankarit Sylvester Stallonesta aina Sherlock Holmesiin shakkilautojen äärellä.

Shakki on älypelien kuningas. Se on peli, joka vaatii hermoja, keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Juuri niitä ominaisuuksia, joita nyky-yhteiskuntamme eniten kaipaa.

Shakkipeli on kulkenut pitkän taipaleen muinaisesta Persiasta aina tähän päivään. Mutta shakin tarina ei ole vieläkään tullut tiensä päähän. Elämän alati nopeutuvassa tahdissa shakin rauhallisuus ja pysyvyys luovat suojasataman muuttuvan ja kaoottisen maailman keskelle. Suojaisen poukaman, jonka ikuisesti lempeät laineet luovat järjestystä ja rauhaa suojattiensa mieliin.