Etusivu
Kirjoituskilpailu 2016
- Arvostelulautakunta
- Kilpailuohjeet
- Palkinnot
- Tehtävät

Kilpailun tulokset 2015

Kirjoituspankki
Linkit
Mikko Pohtola
Vuoden Journalistipalkinto

Kilpailun tulokset 2016

Nuoret tuntevat vastuunsa ilmaisuvapaudesta

Yhdeksännen Suomalaisen kirjoituskilpailun teemana oli ”Oikeus tietää – oikeus sanoa” eli kilpailuaiheet innostivat lukiolaisia pohtimaan ilmaisuvapauden ulottuvuuksia.  Teema liittyi sananvapauden merkkivuoteen, tulihan vuonna 2016 kuluneeksi 250 vuotta painovapausasetuksen voimaantulosta. Kilpailu kartoitti lukiolaisten näkemyksiä, odotuksia ja jopa pelkoja erityisesti internetin mahdollistaman laajan kansalaiskeskustelun mahdollisuuksista ja vaaroista. Arvosteluraadille lähetetyt kirjoitukset osoittivat kuitenkin, että nuorisomme tuntee paitsi laajan tiedonvälityksen mahdollisuudet myös sen edellyttämän vastuun omista sanomisistaan.

 Kilpailuun osallistui 1214 opiskelijaa eri puolilta Suomea. Suuri kirjoittajamäärä osoittaa nuorisomme olevan kiinnostuneita ja tietoisia mahdollisuuksistaan vaikuttaa elämäänsä ja toisaalta myös antavan arvoa aiempien sukupolvien työlle ilmaisuvapauden mahdollistamisessa. Kilpailun suojelija, eduskunnan puhemies Maria Lohela jakoi palkinnot parhaille kirjoittajille Kalevalan päivänä 28.2.2017.

Helsingin Suomalainen klubi on jo yhdeksänä vuotena järjestänyt suomalaisen kirjoituskilpailun, jolla halutaan kilpailun kummisedän lehdistöneuvos Mikko Pohtolan toivomuksen mukaan tarjota nuorille mahdollisuus harjoittaa ja kehittää äidinkielen taitoaan. Klubi haluaa näin toimintaideansa mukaisesti työskennellä sen eteen, että suomalaisilla olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään opiskelussa, työelämässä ja tieteen kielenä. Suomalaisen kirjoituskilpailun arvostelussa painotetaankin hyvän, monipuolisen ja vivahteikkaan suomen kielen käyttöä ja se on alusta alkaen suunnannut katseet tulevaisuuteen saattamalla uusien opetussuunnitelmien mukaisesti yhteen kaksi koulun aineryhmää äidinkielen ja historian.

Suomalainen kirjoituskilpailu on vakiinnuttanut asemansa monen lukion vuosittaisena tapahtumana. Tähän on suuresti vaikuttanut se, että Suomalaisella klubilla on yhteistyökumppaneinaan Opetushallitus, Äidinkielenopettajain liitto sekä Historian ja yhteiskuntaopin opettajain liitto, joilta on saatu erinomaista asiantuntija-apua kirjoitustehtävien määrittämisessä ja kirjoitusten arvostelussa. Suomen Kuvalehti ja kustannusosakeyhtiö OTAVA ovat tukeneet kilpailua arvokkaiden lehti- ja kirjapalkintojen muodossa.

Yhdeksännessä Suomalaisessa kirjoituskilpailussa kirjoittaja pääsi pohtimaan muun muassa millainen merkitys ilmaisunvapaudella on ja on ollut yhteiskunnalle ja yksilölle, miten se näkyy nykynuoren elämässä, millaista on suomalainen ilmaisuvapaus tällä hetkellä, miten sosiaalinen media on vaikuttanut ilmaisunvapauteen, mikä säätelee median toimintaa ja mikä on taiteen ja ilmaisunvapauden suhde.  

Opettajat saivat lähettää loppuarvosteluun luokkansa kolme parhaaksi arvioitua kirjoitusta. Lopputarkasteluun saatiin näin 92 kirjoitusta 39 lukiosta eri puolilta Suomea.

Kilpailun tasoa voidaan jälleen pitää hyvänä. Uskonkin, että tässäkin Suomalaisessa kirjoituskilpailussa palkittuja nuoria tullaan lähivuosikymmeninä näkemään julkisuudessa kirjallisina tai yhteiskunnallisina vaikuttajina. Näin kilpailun isän, klubin edesmenneen kunniapuheenjohtajan Mikko Pohtolan, henkisessä testamentissaan ilmaisema toive tulee erinomaisesti täyttymään.

Pekka Rapila
Kilpailun johtaja

Palkitsemistilaisuus Kalevalan päivänä

Kilpailun suojelija, eduskunnan puhemies Maria Lohela jakoi Kalevalan päivän aattona palkinnot

Eduskunnan puhemies Maria Lohelan puheenvuoro (äänite)

Arvosteluraati, jonka puheenjohtajana toimi FT, kirjailija Panu Rajala, jakoi palkinnot seuraavasti:

 

I   Telma Peura                                       Etelä-Tapiolan lukio

Voittajan ajatuksia valitsemastaan aiheesta ja kilpailusta  (äänite)

Ilmaisunvapaudesta vihapuheeseen                       Lue aine

Aihe saa kirjoituksessa alkunsa Ranskasta, missä satiirilehden toimituksen suunnattu terrori-isku synnyttää uudenlaista vihapuhetta. Suomalainen vaihto-oppilas joutuu läheltä testaamaan ilmaisunvapauden ja sen väärinkäytön veitsenterävää rajaa, kuten hän määrittelee. Ironisesti hän huomaa myöhemmin, että suomalaisetkaan eivät huuda ilmaisuvapauden ilosta, vaan sen mukanaan tuomasta surusta, vihapuheesta. Ilmaisunvapaudesta on tullut suojakilpi niille, jotka sen varjoista sohivat sokkoina. Vapauteen liittyvä velvollisuus unohdetaan. Kirjoittaja tarkastelee vihaa itsessään, interaktiivisuutta, sosiaalista mediaa ja faktojen jälkeistä yhteiskuntaa harvinaisen monipuolisesti ja oivaltavasti. Pilakuvista alkanut reagointi päätyy toiveeseen: ”Vaikeille asioille täytyy saada välillä huumorin tuomaa etäisyyttä.”

 II   Alisa Toivanen                                   Ressun lukio:

Ilmaisunvapaudesta vihapuheeseen                           Lue aine

Kirjoitus lähestyy samaa aihetta epäilyn, erilaisuuteen kohdistuvan epäluulon ja kuplassa elämisen kulmasta. Yhteenkuuluvuuden tunne on kadonnut, anonyymiyden kulttuuri on tehnyt internetistä klikkijournalismin sotatantereen. Aikoinaan yhteen hiileen puhaltanut kansakunta on kirjoittajan havainnon mukaan jakautunut omituisiin erityisryhmiin, joissa tyhmyys tiivistyy ja asenteet radikalisoituvat nopeasti. Paradoksi on siinä, että me suomalaiset osaamme pitää meteliä pienimistäkin jutuista, mutta maailmalla meidät tunnetaan tuppisuukansana, varsin vaatimattomina kavereina. Suomalaisen itsetunnon kohottaminen on ensimmäinen askel kohti tervettä keskustelukulttuuria, kirjoittaja toteaa. Ilman avoimuutta ilmaisunvapauden mahdollistama ajatustenvaihto on vain hedelmätöntä huutelua, Raikas ja vapautunut pohdinta päättyy sekin positiiviseen toiveeseen: ”Kuplan puhjettua on taas tilaa ajatella.”

 III   Essi Miettinen                               ,        SYK:  

Minulla on oikeus sanoa                                                   Lue aine

Tämä kirjoitus poikkeaa yleisestä valtavirrasta. Kirjoittaja vastustaa ulkoa tulevaa painetta, tietämisen ja mielipiteen pakkoa. On myös oikeus olla tietämättä, mitä tärkeistä asioista pitää ajatella. Kirjoittaja ei aliarvioi kanssaihmisten oikeutta itsensä ilmaisemiseen ja mielipiteeseen, mutta haluaa puolustaa omaa kyseenalaistamista, itsekontrollia ja jopa passiivisuutta – varsinkin lukiessaan keskustelupalstojen älyttömiä kommentteja milloin mistäkin. Vapautta on myös antaa ajatusten juosta ääneen tai äänettä. ”Haluan olla ottamatta kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, mikäli en niistä tiedä”, kirjoittaja sanoo. Hän perää oikeutta olla täysin ”minä itse” ja kuunnella muiden vastauksia mahdottomiin kysymyksiin, jotta tietämättömyys vähenisi kasvun sijaan. Tämän oikeuden raati mielellään suo tälle rohkealle yksityisajattelijalle ja muillekin aitoa kasvua tavoittaville nuorille.

 

   

Kunniamaininnat:

 Juho Majanen                                                Kauniaisten lukio

Aikamatka isovanhempieni arvoihin                               Lue aine

Kirjoitus kertoo ukista ja mummista, jotka ovat kulkeneet kengillään jo yhdeksänkymmentä vuotta, ja matka jatkuu edelleen. Isänmaa ja itsenäisyys ovat heidän ydinarvojaan. Sota-ajan itsenäisyysaate on iskostunut niin syvälle heidän hermoverkkoihinsa, että se hehkuu jokapäiväiseen keskusteluun ja puheisiin. Kirjoittaja tarkastelee isovanhempiensa kasvua, taistelua, vähään tyytyvää tulevaisuuden uskoa ja toiveiden vähittäistä täyttymistä. Aito asenne ja rauhallisen toteava tyyli taittavat pateettisuuden vaaran, joka aiheeseen voisi liittyä. Kirjoituksesta kasvaa aineettomien itseisarvojen tervehenkinen puolustus. 

 

 Otso Nieminen                                                 Lohjan Yhteislyseon lukio:

Ilmaisunvapaudesta vihapuheeseen                                 Lue aine

LVielä kerran tästä aiheesta, nyt hallitusti globaalista näkökulmasta, voisi sanoa valmiiseen pääkirjoitustyyliin. Uuden näkökulman kirjoittaja tuo huomauttaessaan, että tärkeä vihapuheeseen ja sen väärintulkintaan liittyvä seikka on pelko siitä, että oma mielipide hankalasta aiheesta leimataan heti kättelyssä rasistiseksi. Tällöin avoin, perusteltu ja ennakkoluuloton keskustelu esimerkiksi maahanmuuton kaltaisista aiheista tyrehtyy alkuunsa tai luisuu väärille raiteille On aina helpompaa omaksua yksinkertaistettua ja valmiiksi pureskeltua tietoa kuin itse pureutua ongelmiin ja havaita niiden monitahoisuus, kirjoittaa tiivistää.   

 

 Jenni Tervo,                                                    Lahden Yhteiskoulun lukio:

Media – siis viekas vallanpitäjä                                            Lue aine

Itsenäistä päätösvallan vaatimus on noussut näitä kärkikirjoituksia yhdistäväksi teemaksi. Se huipentuu tavallaan tässä kirjoituksessa, joka ravistelee reippaasti median, joukkotiedotuksen ja myös sosiaalisen median vaikutusvaltaa meihin kaikkiin. Kirjoittaja puhuu jopa orjuuttamisesta ja tekee rohkeita rinnastuksia aikamme diktatuureihin. Tätä ja joitain aikaisempia kirjoituksia läpäisee huoli ylhäältä tuleva manipulaation vaaroista. Median tarjoamiin mahdollisuuksiin on helppo jäädä koukkuun, hyvässä ja pahassa. Vain vahva yksilö pitää päänsä kylmänä ja säilyttää itsenäisen harkintavallan. Railakkaasti kärjistävä kirjoitus jakoi raadin jyrkästi kahtia, mikä sekin todistaa sen poleemisesta voimasta.