Jonna Juvankoski

 

  

Itsenäisyyteni globalisoituvassa maailmassa

  

Syntymäpäivieni kunniaksi, kuudes joulukuuta, järjestetään jokavuotiseen tapaan suuret juhlat – tänä vuonna uskon juhlien kuitenkin olevan jopa aikaisempia mahtipontisemmat; täytänhän tasan sata vuotta. Satavuotinen taipaleeni itsenäisenä valtiona ei ole ollut helpoimmasta päästä. Olen ajautunut mukaan erilaisiin konflikteihin, joiden aikana jopa itsenäisyyteni on ollut vaarassa. Haluaisinkin siis osoittaa kiitollisuuttani minua vuosien saatossa puolustaneille; teidän ansiostanne tämä kaikki on mahdollista.

   Itsenäisyys ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys. Sen eteen on nähty todella paljon vaivaa: verta, hikeä ja kyyneleitä. Tänä päivänäkään itsenäisyyttäni ei pidetä itsestäänselvyytenä – kuitenkin vääristä syistä. Olen kuullut paljon spekulaatioita itsenäisyydestäni. Useat miettivät, voiko minua edes kutsua itsenäiseksi valtioksi enää. Itse en näe huolta, mutta ymmärrän kuitenkin epäilijöiden kannan.

   Suurimpana syynä spekulaatioihin pidän sitä, että vuodesta 1995 olen ollut yksi Euroopan unionin jäsenvaltioista. Jäsenyys on mahdollistanut lähes rajattoman yhteistyön monien muiden hienojen valtioiden kanssa, tukien globalisaation vahvistumista. Se onkin erityisen tärkeää: en pärjäisi täällä yksin. Tarvitsen apua niin muilta valtioilta kuin heidän kansalaisiltaankin – sisämarkkinani ovat pienet ja työvoimasta on aika-ajoin pulaa. Tämä liitto on pitänyt huolta myös omien kansalaisteni hyvinvoinnista esimerkiksi maataloustuen avulla. Tuki mahdollistaa monelle maatalouden harjoittamisen elinkeinona, joka muuten olisi lähes mahdotonta. Myönnän: maantieteellinen sijaintini ei ole ideaali tähän tarkoitukseen.

   Vaikka jäsenyys on tuonut erityisen paljon hyvää minulle ja kansalaisilleni, ovat monet löytäneet myös kyseenalaistettavaa. Itsenäisen valtion määritelmään liittyvät muun muassa oma rahapolitiikka sekä oma lainsäädäntövalta. Yhä useammat kansalaiset näkevät näiden piirteiden olevan enemmän tai vähemmän uhattuna Euroopan unioniin kuulumisen takia.

   Yhteinen valuutta, euro, ymmärretysti heikentää valtion kontrollia omasta rahapolitiikastaan. Valtioiden ollessa toisistaan poikkeavia, erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia, saattaa tämä seikka muodostua suureksikin ongelmaksi. Varmasti emme kuitenkaan voi tietää, johtuvatko tämänhetkiset talousongelmamme eurosta – voimme vain arvailla. Yhteisestä valuutasta saadut hyödyt ovat kuitenkin vähintään yhtä merkittäviä: kaupankäynnin vaivattomuus, korkotason ennustettavuus ja talouden vakaus ovat kaikki tärkeitä etuja, joiden merkittävyyttä ei voi liiaksi korostaa.

   Ajoittain iltapäivälehtiinkin ilmestyneet unionin julkaisemat, joskus kummallisetkin direktiivit, ovat nousseet suureksi puheenaiheeksi kansalaisteni keskuudessa. Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin säätämät jäsenmaita koskevat lainsäädäntöohjeet eivät miellytä kaikkia. Puhutaan lainsäädäntövallan heikkenemisestä ja siitä, että Euroopan unioni päättäisi asioistani; jokainen meistä jäsenvaltioista saa kuitenkin itse päättää laeistaan, yhteisiä ohjenuoria soveltaen. Suurin osa direktiiveistä laaditaan kansalaisten, myös omieni, hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi. Olen iloinen siitä, että esimerkiksi tullisäädökset ovat muovautuneet tarkkaan määritellyiksi unionin direktiivien avulla.

   Yksittäisiä seikkoja tarkastellessamme voimme kaikki varmasti myöntää, että eräät itsenäisyyden piirteet ovat häilyvässä tilassa. Monet kansalaiseni toivovat vanhan ystäväni, Britannian, jalanjälkien seuraamista ulos Euroopan unionista muun muassa edellä mainituista syistä. Tärkeää on kuitenkin katsoa kokonaisuutta: globalisoituvassa maailmassa jokaisen valtion on tärkeää tulla toimeen toisten kanssa. Tämä koskee myös minua; näen hyvät välit muiden kanssa ensiasteisen tärkeinä.

   Lämpimiä suhteita moniin muihin valtioihin olen mielestäni onnistunut ylläpitämään erityisen hyvin - olen mukana auttamassa kehitysmaita, ylläpidän suhteitani nykyajan suurvaltoihin ja vaalin läheisiä välejä niin muihin Pohjoismaihin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioihinkin. Olen historian saatossa selvinnyt sujuvasti lännen ja idän vastakkainasettelusta ja onnistunut säilyttämään ystävyyden molempien kanssa. Se ei ehkä ole ollut helppoa, mutta nähdyn vaivan arvoista kyllä.

    Kuten sanottua, tässä globalisoituvassa maailmassa tiivis yhteistyö muiden valtioiden kanssa on välttämätöntä. Itsenäisenä valtiona minun on taivuttava myös kompromisseihin: pelkkä oman edun tavoittelu ei kanna pitkälle – on tärkeää ymmärtää kokonaiskuva ja ajatella tekojen vaikutusta myös muihin. Siitä huolimatta olen itsenäinen, 100-vuotias Suomi.