Jatta Mikkanen

Aktiivisuudella on väliä!

Maailmassa on lukematon määrä aktiivisia kansalaisia. Missä vain voi törmätä erilaisiin vaalimainoksiin ja kuka vain voi osallistua mielenosoitukseen. Aktiivisuuden muotoja on lukemattomia, ja siksi jokaisen olisi löydettävä se oma kanava vaikuttaa. Kukaan ei ole jokapaikanhöylä tai omaa mielipidettä jokaiseen maailmaa askarruttavaan kysymykseen. Kansalainen voi olla myös ahkera verenluovuttaja tai vapaaehtoistyöntekijä ja olla aktiivinen vain niillä osa-alueilla, joilla haluaa. On kuitenkin tärkeää osata käyttää vaikutusvaltaansa ja olla aktiivinen.

Kaupunkiaktivismin nettisivulla julkaistussa tietopaketissa “Kaupunkiaktivismi ja neljäs sektori - Mistä on kysymys?” (2017) kerrotaan, mitä aktivismi tarkoittaa ja miksi se on lisääntynyt. Siinä käsitellään myös aktivismin vaikutuksia yhteiskuntaan ja hallintoon. Tietopaketissa luetellaan aktivismin eri lajeja ja syvennytään siihen, mitä aktivistit tekevät sekä miten aktivismin synnyttämä neljäs sektori vaikuttaa yhteiskunnalliseen toimintaan.

Tietopaketissa painotetaan, että demokratia tarvitsee kaikkia aktivismin lajeja. Jos kukaan ei äänestäisi vaaleissa, demokratia ei toteutuisi. Jos kukaan ei luovuttaisi verta, lääketiede olisi ongelmissa. Erilaisen aktivismin olemassaolo mahdollistaa elämän ja hallinnon tässä muodossa kuin se tällä hetkellä on. Tietopaketissa kerrotaan, että aktivismi voi tähdätä jonkin asian parantamiseen tai se varjelemiseen sitä uhkaavilta muutoksilta. Monet kulttuurisesti tai historiallisesti tärkeät rakennukset on pelastettu juuri kansalaisaktivismin avulla.

On siis tärkeää olla aktiivinen. Oma aktiivisuus voi säästää luontokohteita ja oma veri voi pelastaa toisen hengen. Politiikassa painotetaan jatkuvasti, miten tärkeää äänestäminen ja oman ehdokkaan valitseminen on. Eivätkä kuluneet mainoslauseet “Käytä ääntäsi!” ole väärässä. Demokratia perustuu kansalaisten mielipiteisiin ja aktiivisuuteen. On aktivismin ansiota, että ilmastonmuutoskeskustelu on levinnyt politiikkaan ja arkipäivätilanteisiin. Tietopaketissa myös huomautetaan, että aktivistit voivat hoitaa asioita tehokkaammin ja paremmin kuin perinteiset organisaatiot. Aktivismi on tärkeä kanava vaikuttaa.

Kaikki eivät kuitenkaan ole aktiivisia. Jokaisella ei ole mielenkiintoa osallistua politiikkaan tai edes seurata sitä. Joillain ei ole kiinnostusta tai aikaa osallistua järjestötoimintaan. Tai sitten heillä ei ole tietoa kaikista niistä vaikuttamisen mahdollisuuksista ja siitä, mitä kaikkea hyvää he saisivat aikaan. Jotkut eivät vain jaksa ottaa selvää eri puolueista ja heidän näkemyksistään. Verenluovuttaminen saatetaan mieltää stressaavaksi tai kuormittavasti, vaikkei se sitä ole. Uusi jännittää ja pelottaa, koska aktiivisuus lähtee yksilöstä ja tämän tahtotilasta: Haluanko? Jaksanko? Pystynkö?

Moni miettii, uskaltaako kertoa mielipiteensä tai voiko järjestöön liittyä ilman aikaisempaa kokemusta tai ystäviä. Vahva mielipide ja sen ilmaisu voi synnyttää voimakkaankin vastalauseaallokon ja joskus sen voima yllättää ja vie pois halun avautua näkemyksistään. Henkilö voi olla aktiivinen myös pienemmässä mittakaavassa. Hän voi ilmaista mielipiteensä vain lähipiirilleen tai ympäristössä, jossa kokee olonsa turvalliseksi.

Kasvaminen aktiiviseksi kansalaiseksi ei ole itsestäänselvyys vaan siihen vaikuttaa yhtä moni asia kuin yksilön identiteetin ja arvojen kehittymiseen. Kokemukset niin konkreettisesta kuin

sosiaalisestakin ympäristöstä sekä niiden paineista ja odotuksista vaikuttavat ihmisiin eri tavoin. Myös kokemus ympärillä pyörivästä tietomäärästä ja sen sisäistämisestä on yksilöllinen jokaiselle. Lähipiiriin kuuluvat aikuiset ja lapset ovat osana ympäristön vaikutusta. Polku kasvaa aktiiviseksi on jokaiselle erilainen, mutta silti aina yhtä tärkeä.

Vanhemmilla on suuri vaikutus lastensa aktiivisuuteen. Lapset katsovat vanhempiaan ylöspäin roolimalleina ja esikuvina, kopioiden ja peilaten heidän tekojaan ja tapojaan. Vanhempien aktiivisuudella vanhus- tai vapaaehtoistyössä voi olla vaikutusta lasten tulevaisuuden arvoihin ja käytökseen. Jos lapsuuden kodissa politiikka on ollut isossa roolissa ja sen vaikutukset ovat näkyneet arjessa, lapset ovat todennäköisemmin myöhemmälläkin iällä kiinnostuneita yhteiskunnallisista keskusteluista.

Jos kiinnostus politiikkaan ei saa alkuaan vanhemmilta tai kotoa, kiinnostuksen voi ammentaa muualta. Itselle läheiset ihmiset kuten lähisukulaiset ja ystävät voivat omalla kiinnostuksellaan tai aktiivisella osallistumisellaan vaikuttaa heitä ympäröiviin ihmisiin. Lisäksi julkisuudessa paljon esillä olevat aktivistit ja poliitikot vaikuttavat seuraajiinsa. Kun itselle tärkeät ihmiset ovat aktiivisia, oma aktivoituminen voi tapahtua herkemmin.

Myös valittu kouluttautumislinja ja ammatti kuvaa ihmistä yksilönä ja kansalaisena. Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden on oltava kiinnostuneita politiikasta tai sen tutkimisesta, koska he aikovat tehdä kyseistä työtä mahdollisesti jopa kymmeniä vuosia. Logistiikka-alalla työskenteleminen puolestaan ei korreloi poliittiseen aktiivisuuteen. Valitusta koulutuksesta ja ammatista huokuvat yleensä yksilön kiinnostuksen kohteet ja mieltymykset.

En itse ollut millään tavalla kiinnostunut politiikasta tai aktivismista peruskouluaikoinani. Kotona ei osallistuttu minkään järjestön toimintaan eikä politiikasta puhuttu. Kun aloitin lukion, koin niin sanotusti valaistumisen. Tuntui kuin mieleni olisi avartunut kaikelle sille tiedolle, jonka maailma tarjosi. Politiikka ei tuntunutkaan tylsältä tai “aikuisten” jutulta sen jälkeen, kun siihen perehdyttiin yhteiskuntaopin tunneilla. Minä olin nyt tarpeeksi aikuinen välittämään politiikasta, joka muuttui mielenkiintoiseksi ja uudeksi.

Kiinnostukseni oli herännyt muodostamaan omia mielipiteitä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Omat arvoni alkoivat muodostumaan, kun tietomääräni maailmasta ja sen menosta lisääntyivät. Myös kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti avartuneilla ystävilläni oli suuri rooli mieleni rikastumisessa. Monet keskustelut maailman vääryyksistä tai hetken polttavista uutisaiheista opettivat minua kyseenalaistamaan ja löytämään omia mielipiteitäni sekä perusteluja niiden taakse. En enää horju arvokysymyksissä. Tiedän, mitä mieltä ole ja miksi.

Aluksi kuitenkin ajattelin, ettei sillä ole mitään väliä, mitä itse ajattelen, sanon tai teen. Ihmisiä on yli 7,7 miljardia maailmassa ja minua on vain yksi. Miten muka voisin vaikuttaa mihinkään? Silloin heräsin ilmastonmuutoskeskusteluun. Jos kaikki ajattelisivat kuten minä, että omilla teoilla ei ole mitään merkitystä, silloinhan kukaan ei tekisi mitään ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ymmärsin, että muutoksen tapahtumiseksi ihmisten olisi toimittava yhdessä. Nyt uskon, että jokaisen teoilla ja sanomisilla on merkitystä ja seurauksia, joskus jopa suurempia kuin pystyy käsittämään.

Yhteiskunnallisesti onkin välttämätöntä saada ihmisiä aktivoitumaan ja osallistumaan poliittiseen keskusteluun. SitraFundin YouTube-videossa “Demokratia, osallisuus ja luottamus” (16.5.2017) neljä Hackathon-tapahtumaan osallistuvaa henkilöä kertovat demokratiasta ja sen kehittämisestä. Hackathon-tapahtuman tarkoituksena on etsiä tapoja helpottaa ja yksinkertaistaa tiedonjakamista kansalaisten ja päätöstentekijöiden välillä sekä löytää ratkaisuja siihen, miten ihmisiä saataisiin aktivoitumaan ja osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Tiedon liikkumisen kerrotaan videolla olevan yhä suuri ongelma demokratiassa. Kansalaisten on vaikea saada käsiinsä todellisia faktoja. Valeuutiset, propaganda ja totuus sekoittuvat. Tästä aiheutunut turhautuneisuus järjestelmää kohtaan saa kansalaiset kääntymään jopa autoritääristen johtajien puoleen, jotka antavat helppoja ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin. Jotta tältä vältyttäisiin, tiedonvälityksen ja faktojen liikkumisen on oltava helpompaa kansalaisten sekä päättäjien ja vaikuttajien välillä -reaaliajassa.

Videolla on haluttu keskittyä tiedon välittämiseen ihmisille, jotka eivät ole poliittisesti valveutuneita tai aktiivisia. Heidän arvonsa ja näkemyksensä halutaan saada kuuluville, koska demokratia toimii kansalaistensa mielipiteiden ja päätöksenteon pohjalta. Ihmisten on ajateltava, mitä haluavat omalta valtioltaan ja ketkä päättävät heidän asioistaan. On väärin vain istua ja odottaa, että joku toinen tekee itselle parhaimmat päätökset hänen puolestaan. Videolla sanotaankin kuvaavasti: “Kuka sen ajattelun meidän puolesta tekisi, ellei me itse tehdä sitä?”

Ei ole mitään väliä, millä iällä rupeaa osoittamaan kiinnostusta politiikkaa tai järjestötoimintaa kohtaan. Oman aktivoitumisen ajankohdan voi valita itse. Jotkut ovat lapsesta asti toimineet aktiivisesti itselle tärkeässä toiminnassa. Toiset heräävät vasta myöhemmin aikuisiällä vaikuttamaan asioihin, joihin heillä on kansalaisoikeus vaikuttaa. Jotkut hylkäävät tämän oikeuden koko iäkseen välittämättä yhteiskunnallisista asioista tai ihmisistä, jotka vaikuttavat suoraan kyseisen henkilön työ- ja asuinpaikkaan sekä elämänlaatuun.

Jokaisen ihmisen olisi hyvä -tekisi mieli sanoa välttämätöntä- osata perustella omat mielipiteensä ja argumenttinsa. Se, että osaa perustella motiivinsa ajatuksenjuoksunsa takana on osoitus tiedonhausta ja omakohtaisesta ajattelusta. Jokaisen olisi osattava seisoa omien sanojensa takana perustellusti varsinkin, jos sanomallaan on haastanut toisen mielipiteen tai vakaumuksen. Eri mieltä olevan kimppuun hyökkääminen ei vie keskustelua minnekään. Se muuttaa keskustelun rakentavasta ja informatiivisestä hedelmättömäksi ja merkityksettömäksi. Jokaisen on pystyttävä kertomaan näkökantansa asiallisesti ilman kiusatuksi joutumisen uhkaa tai provosointia.

Mielenilmaisuja, kliseisiä huudahduksia ja poliitikkojen ympäripyöreitä vastauksia riittää maailmassa, mutta niiden kiintiö ei ole koskaan täynnä. Oman aktiivisuuden ilmaiseminen tekojen ja sanojen muodossa on erittäin tärkeää tässä yksilökeskeisessä ja sosiaalisen median vallitsemassa yhteiskunnassa, jossa kuka vain voi toimillaan levittää sanomaa itselle tärkeistä asioista. Maailmassa, jossa jokaisella on mahdollisuus tuoda julki mielipiteensä, olisi tuhlausta olla tekemättä niin.