Pyry Vaismaa

Eurooppa käsillämme.                                                                  

 1700-luvulla taloustieteilijä, valistusfilosofi ja talousliberalismin isänä pidetty Adam Smith lanseerasi termin ”näkymätön käsi”. Smith käytti metaforaa kuvaamaan, kuinka yksilön pyrkimys tavoitella omaisuuttaa ja voittoa vaikuttaa positiivisesti koko yhteiskuntaan - ikään kuin ”näkymättömän käden” ohjaamana. Ajatus tällaisesta mystisestä, aineettomasta ja yhteiskunnan kehitystä ohjaavasta raajasta kuulostaa jännittävältä. Kuka tuota kättä oikein ohjaa? Samalla herää kysymys, onko kielikuva pelkkä talousliberalistisen ajattelun nöyrä palvelija vai sittenkin jotain yleispätevää. Toimimmeko me jatkuvasti näkymättömän käden ehdoilla?
Euroopan komission Youtube-kanavan videolla ”Kolme tarinaa eurooppalaisista arvoista” tunnetut suomalaiset, Shawn Huff, Paleface ja Jenni Pääskysaari kertovat, mitä eurooppalaiset arvot heille merkitsevät. Lausunnoissa nousevat esille vanhat ja tutut fraasit – yksilönvapautta ja demokratiaa suitsutetaan, itsenäisen ajattelun ja julkisen keskustelun merkitystä peräänkuulutetaan. On selvää, että juuri nämä tietyt arvot, kuten sananvapaus, markkinatalous, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja demokratia mielletään kiinteäksi osaksi nykypäivän Eurooppaa ja eurooppalaisuutta. Melko harva kuitenkaan uskaltaa kriittisesti pohtia, miksi ja millä perusteella näin oikeastaan on.
Demokratian, sananvapauden ja tasa-arvon ajat, jos niitä ylipäätään on koskaan ollutkaan, ovat mitättömän pieni kaistale eurooppalaista historiaa. Tälläkin hetkellä äärioikeistolaisuus ja populismi tekevät nousuaan eri puolilla Eurooppaa ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa monissa maissa. Tämän myllerryksen keskellä toistellaan, että nyt kaikkien täytyy vain puolustaa eurooppalaisia arvoja. Todellisuudessa näitä arvoja ei uhkaa kukaan muu kuin eurooppalaiset itse, mikä vaikuttaa paradoksaaliselta. Pidämme tasa-arvoa, demokratiaa ja vapautta ylpeillen ikään kuin omina keksintöinämme, vaikka olemme aina toimineet, ja toimimme edelleen, niiden vastaisesti. Vähän ironiselta
kalskahtaa.
Tästäkin huolimatta eurooppalaisia arvoja mainostetaan joka puolella niin tarmokkaasti, että ajatus niiden luonteesta ja olemassaolosta omaksutaan itsestäänselvyytenä jo liian hätäisesti. SitraFundkanavan Youtube-videolla ”Demokratia, osallisuus ja luottamus” korostetaan demokratian merkitystä. Videolla kerrotaan Hackathon-menetelmästä, jota Sitra on ryhtynyt käyttämään pohjoismaisen demokratian kehittämiseen poliittisen murroksen tuomien haasteiden edessä. Kuulostaa nastalta. Huomaamatta kuitenkin jää, että pohjimmillaan video implikoi demokratian olevan automaattisesti paras mahdollinen poliittinen järjestelmä. ”On pelko, jos me ei tässä (demokratian) päivitystyössä onnistuta, niin nähdään ihmisten yhä voimistuvaa kritiikkiä tätä järjestelmää kohtaan”, Sitran asiantuntija Hannu-Pekka Ikäheimo videolla toteaa. Olisiko se sitten paha asia, kysyn. Onko muka poissuljettua, että kritiikin kasvaessa ihmiskunta voisi löytää ja kehittää vielä demokratiaakin paremman valtiojärjestyksen?
Mainitut Sitran ja Euroopan komission tuottamat videot ovat mielestäni osoitus siitä, mihin eurooppalaisten arvojen jatkuva brändäys johtaa. Vähitellen alamme olla sokeita niille ongelmille ja ristiriitaisuuksille, joita vaikkapa demokratian, tasa-arvon ja markkinatalouden keskinäiseen yhdistelmään liittyy. Moni eurooppalainen poliitikko vannoo esimerkiksi globaalin vapaakaupan ja talousliberalismin nimeen. Nämä smithiläiset ajatukset ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä johtaneet siihen, että monikansalliset suuryritykset ovat huomaamatta kasvattaneet valtansa hurjiin mittoihin, ja samalla lisänneet globaalia eriarvoisuutta. Tämän kehityksen osana on vähintäänkin nurinkurista puhua myös tasa-arvon ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden
puolesta.
Euroopan komission videolla Jenni Pääskysaari mainitsee tärkeänä itsenäiseen ajatteluun kannustamisen. ”Kuka sen ajattelun meidän puolesta tekisi, ellei me itse tehdä sitä”, toteaa myös Teemu Kammonen SitraFundin videolla. Itsenäinen ajattelu on kuitenkin vaarassa tuhoutua, jos opetamme määriteltyjen eurooppalaisten arvojen olevan automaattisesti muita parempia ja puolustamisen arvoisia. On myös mahdotonta väittää, että itsenäinen ja yksilöllinen ajattelu olisi osa eurooppalaista arvomaailmaa, jos esimerkiksi demokratian kritisointi kuitenkin mielletään tuon arvomaailman vastaiseksi. Nykypäivänä itsenäinen ajattelu ja tieteellinen tutkimus uhkaa jäädä populististen laumaliikkeiden jyräämiksi, mitä pidän yhtenä aikamme suurimmista ongelmista. Salakavalaa on kuitenkin se, että ajattelun ulkoistaminen ei aina liity populismiin, vaan myös eurooppalaisiin arvoihin voi ripustautua aivan samalla tavalla – vailla kriittistä ajattelua.
Eurooppalaiset arvot ovatkin kuin Adam Smithin ”näkymätön käsi”. Ne ohjaavat meitä ajattelemaan tietyllä tavalla, tiettyjen rajojen sisällä ja ohjaavat toimintaamme tiettyyn suuntaan. Eurooppalaiset arvot eivät kuitenkaan itsessään ole yhtään mitään, kuten ei näkymätön käsikään. Ne toteutuvat vain ihmisten oman toiminnan kautta.
Historiallisesta näkökulmasta eurooppalaiseen arvomaailmaan voidaan liittää vaikka mitä älytöntä. Välistä on orjuutettu siirtomaita, välistä kehitelty rotuoppia. Ainoa ominaispiirre, joka tuntuu läpäisevän koko eurooppalaisen historian on mieletön arroganssi. Yhä edelleen ajatus siitä, että meidän tulisi opettaa ja ohjata koko maailmaa eurooppalaisen ajattelun ja sivistyksen tielle elää vahvana. Miellämme helposti itsemme vastuullisiksi auttajiksi kerätessämme kehitysmaihin rahaa Nenäpäivä-keräyksellä, mutta ylpeytemme ei kestä katsoa peiliin ja todeta, että kolmannen maailman ongelmat ovat mitä enemmissä määrin itse aiheuttamaamme ja ”kehitysavun” sijaan tulisi pikemminkin maksaa ”kehityskorvausta”. Kun tosiasioita kerätään kasaan, koko puhe eurooppalaisista tai länsimaalaisista arvoista alkaa tuntua lähinnä häiriintyneeltä
pakoilulta.
Shawn Huff, Paleface ja Jenni Pääskysaari eivät videolla juurikaan viljele itse termiä ”eurooppalaiset arvot”, mutta kaikkien kolmen ajatukset kuitenkin niputetaan tuon otsikon alle. Ehkä käytämme termiä vain, jotta meillä olisi jotain yhteistä, jolla Eurooppa pysyy koossa. Eurooppalaiset arvot ovat meille eräänlainen turvaverkko, johon yritämme tukeutua, kun kommunikointi ja ihmisten välinen ymmärrys uhkaa kadota. Puheissaan poliitikot eivät kannusta meitä pitämään kiinni suvaitsevaisuudesta, rauhasta, rakkaudesta tai totuudesta. He kannustavat pitämään kiinni eurooppalaisista arvoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään. Se on sama kuin kannustaisi huhtikuussa pitämään kiinni lumiukosta.
Turvaverkkoa ei ole. Se on vain hämäystä. Arvot ja teot lähtevät aina yksilön sisältä. Arvot eivät määritä meitä, me määritämme arvot. Vastuu on hurja, mutta se täytyy kantaa. Emme voi vain jäädä katsomaan, mihin ”näkymätön käsi” meitä ohjaa. Ensin täytyy saada muutos aikaan – näkyvillä käsillä.